Oca on eteläamerikkalainen mukula, jolla on sitruunamainen maku ja kauniit lehdet. Lämpimässä ilmastossa Oxalis tuberosa (Oxalidaceae) on monivuotinen ruohovartinen kasvi, ja se voi talvehtia maanalaisina varsimukuloina, joita Quechua-kielellä kutsutaan uqaksi. Kasvia viljellään perinteisesti Andien keski- ja eteläosissa sen mukuloiden vuoksi, joita käytetään juureksina.
Uudessa-Seelannissa se tunnetaan jamssi-nimellä (vaikka se ei olekaan varsinainen jamssi), ja sitä on nykyään saatavana useissa eri väreissä, kuten keltaisena, oranssina, vaaleanpunaisena, aprikoosinvärisenä perinteisen punaisen värin lisäksi.
Pohjoisen lauhkeammassa ilmastossa Oca on pakkasherkkä, ja se on yksivuotinen. Sillä on kauniit lehdet ja se näyttää hyvältä vihannespuutarhassa, on helppo kasvattaa ja korjata satoa. Se sietää huonoa maaperää. Sen kasvun pysäyttää loppusyksyn/talven vähäisempi päivänvalo, joten on vain muutama vinkki, joiden avulla sadosta voi saada suuremman ja suurempia mukuloita.
Ocan istuttaminen
Kasvatan tätä kasvia No Dig -puutarhassani. Istutan mukulat yleensä suoraan sänkyyn toukokuussa viimeisten pakkasten jälkeen ja korjaan sadon ennen ensimmäisiä maahalloja loka-marraskuussa, koska mukulat ovat herkkiä ja mätänevät maahan, jos on liian kylmä.
Tämä kasvukausi on melko lyhyt, joten suosittelen, kuten yaconissakin, aloittamaan jokaisen Oca-mukulan ruukussa kasvihuoneessa tai polytunnelissa helmikuussa mahdollisimman valoisassa tilassa ja istuttamaan sen ulos viheriölle, kun ei ole enää pakkasriskiä. Näin autat kasvia pääsemään nopeammin liikkeelle ja pidennät kasvukautta ja siten mukuloiden aikaa paisua.
Kauden lopussa peitän Ocan suojaksi ensimmäisiltä kevyiltä pakkasilta ja pidennän jälleen kasvukautta. Tänä vuonna käytin Enviromeshia, koska sitä minulla oli käsillä. Fleece olisi parempi.
Ocan korjuu
Ocan korjuu on helppoa. Kun lehdet ovat kärsineet pakkasista ja ennen kovaa maapakkasta laitetaan varovasti käsihaarukka lehtien alle ja vedetään. Juuret mukuloineen nousevat kerralla ylös. Sinun ei tarvitse kaivaa syvälle, koska mukulat kasvavat lähellä maan pintaa. Kompostoi lehdet ja erottele mukulat.
Ocan säilytys
Pese mukulat heti ja anna valua ja kuivua. Aseta sitten lokeroihin ja jätä aurinkoiselle ikkunalaudalle viikoksi. Oca sisältää runsaasti oksaalihappoa kuten pinaatti, ja se hyötyy auringonvalosta, joka vähentää orgaanisten happojen pitoisuutta ja lisää siten Ocan makeaa makua.
Säilytä viileässä, pimeässä paikassa. Siirrä suurimmat, terveimmät mukulat sivuun istutettavaksi uudelleen aikaisin keväällä. Laita ne valoon ja kitaan kuin perunat. Ne reagoivat pian.
Valitsemalla parhaat, valitset mukulat, joista kasvaa vahvoja kasveja, jotka pystyvät hyödyntämään valoisuuttamme. Voit myös valita alhaisemman oksaalihappopitoisuuden (värin mukaan), kun olet alkanut syödä satoasi.
Ocan syöminen
Oca on yksi korkeimmista kasvikunnan hiilihydraatti- ja energianlähteistä. Mukulat ovat hyvä A-vitamiinin (beetakaroteeni) lähde, ja ne sisältävät myös kaliumia, B6-vitamiinia ja pieniä määriä kuitua.
Ocaa voi syödä raakana pippurin ja sitruunamehun kanssa. Se maistuu hyvältä paahdettuna tai keitettynä ja tarjoiltuna perunoiden tapaan, ja sitä voi lisätä muhennoksiin ja keittoihin.
Oca ei vie paljon tilaa vihannespuutarhassa, ja se lisää kauniita lehtiä ja tarjoaa mielenkiintoisen syksyn/talven ruoanlähteen.
Maddy Harland on Permaculture-lehden perustaja ja päätoimittaja – käytännölliset ratkaisut kestävyyden ulkopuolella. Voit lukea ilmaisen lehden klikkaamalla TÄSTÄ. Jos haluat tilata painetun ja/tai digitaalisen painoksen ja lukea kaikki 90 numeroa verkossa, katso www.permaculture.co.uk/subscribe
Muut hyödyllisiä oca-linkkejä
Ocan kasvatus lauhkeassa ilmastossa
Lämmin oca-salaattiresepti