Kognitiivisen käyttäytymisterapian (CBT) historiaa

Kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT) on kasvattanut suosiotaan viime vuosina, kun yhä useammat ihmiset ovat tulleet tietoisiksi sen vaikuttavuudesta yleisten häiriöiden, kuten ahdistuneisuuden ja masennuksen, hoidossa.

Kognitiivinen käyttäytymisterapia

CBT:llä ei ole missään nimessä mitään uutta terapia-ajattelua, ja se on käytännöllisen rakenteensa ansiosta helposti mitattavissa. Nämä tekijät ovat johtaneet lukuisiin onnistuneisiin kliinisiin tutkimuksiin, jotka ovat viime aikoina varmistaneet sen aseman NHS:n suosittelemana hoitomuotona.

Mitä CBT on?

Kognitiivinen käyttäytymisterapia on eräänlainen puheterapia, jossa tunnistetaan ja kyseenalaistetaan epäsuotuisat ajatukset ja autetaan ihmisiä oppimaan, miten he voivat muuttaa ajattelutapojaan ja käyttäytymistapojaan tunteittensa parantamiseksi. CBT:ssä tutkitaan tunteiden, ajatusten ja käyttäytymisen välistä suhdetta. Se sai alkunsa kahdesta hyvin erilaisesta psykologian koulukunnasta: behaviorismista ja kognitiivisesta terapiasta. Sen juuret voidaan jäljittää näihin kahteen malliin ja niiden myöhempään yhdistymiseen.

Käyttäytymisterapian juuret

Mielenterveyshäiriöiden käyttäytymisterapeuttista hoitoa on ollut olemassa 1900-luvun alusta lähtien. Skinner, Pavlov ja Watson olivat kaikki varhaisia käyttäytymishoitojen kannattajia. Behaviorismi perustuu ajatukseen, että käyttäytymistä voidaan mitata, kouluttaa ja jopa muuttaa. Sen mukaan vastauksemme ympäristön ärsykkeisiin muokkaavat käyttäytymistämme.

Käyttäytymisterapian ensimmäinen aalto syntyi 1940-luvulla vastauksena monien sodasta palaavien toisen maailmansodan veteraanien kohtaamiin emotionaalisiin mukautuksiin. Tämä tarve saada tehokasta lyhytaikaista terapiaa masennukseen ja ahdistuneisuuteen osui samaan aikaan, kun käyttäytymistieteellinen tutkimus siitä, miten ihmiset oppivat käyttäytymään ja reagoimaan emotionaalisesti elämäntilanteisiin, lisääntyi. Tämä haastoi tuolloin suositun psykoanalyyttisen terapian, ja sitä pidetään CBT:n ”ensimmäisenä aaltona”.

Kognitiivisen terapian juuret

Vuosisadan alkupuolella itävaltalaisen psykoterapeutin Alfred Adlerin käsitys perusvirheistä ja niiden merkityksestä epämiellyttäviin tunteisiin tekivät hänestä yhden varhaisimmista psykoterapeuteista, jotka käsittelivät kognitiota psykoterapiassa. Hänen työnsä innoitti amerikkalaista psykologia Albert Ellisiä kehittämään rationaalisen emotionaalisen käyttäytymisterapian (REBT) 1950-luvulla. Tätä pidetään nykyään yhtenä varhaisimmista kognitiivisen psykoterapian muodoista. Se perustuu ajatukseen, että ihmisen emotionaalinen ahdistus johtuu pikemminkin hänen tapahtumaa koskevista ajatuksistaan kuin itse tapahtumasta.

Yhdysvaltalainen psykiatri Aaron T. Beck huomasi 1950- ja 1960-luvuilla, että hänen asiakkaillaan oli analyyttisten istuntojen aikana mielessään käynnissä sisäisiä vuoropuheluja. Hän havaitsi, että asiakkaat näyttivät melkein puhuvan itselleen, mutta he jakoivat vain pienen osan tällaisesta ajattelusta hänen kanssaan. Henkilö saattoi esimerkiksi ajatella itsekseen: ”Terapeutti on tänään hyvin hiljainen; mahtaakohan hän olla vihainen minulle?” ja alkoi sen seurauksena tuntea itsensä ahdistuneeksi.

Automaattiset ajatukset kognitiivisessa terapiassa

Beck ymmärsi ajatusten ja tunteiden välisen yhteyden merkityksen, ja hän keksi termin ”automaattiset ajatukset” kuvaamaan ihmisten mieleen pulpahtelevia tunnepitoisia ajatuksia. Hän havaitsi, että vaikka ihmiset eivät aina ole tietoisia näistä ajatuksista, he voivat oppia tunnistamaan ne ja raportoimaan niistä. Hän havaitsi, että järkyttyneillä ihmisillä oli negatiivisia ajatuksia, joilla oli taipumus olla epärealistisia, ja paljastamalla ja kyseenalaistamalla nämä ajatukset voidaan saada aikaan pitkäaikainen ja myönteinen muutos. Pohjimmiltaan CBT auttaa ihmisiä astumaan näiden automaattisten ajatusten ulkopuolelle ja testaamaan niitä.

1960-luvulla tehtiin useita empiirisiä tutkimuksia siitä, miten kognitiot vaikuttavat käyttäytymiseen ja tunteisiin. Tämä tunnetaan kognitiivisena vallankumouksena. Se korosti tietoisen ajattelun roolia psykoterapiassa, ja se tunnetaan CBT:n ”toisena aaltona”.

Lähestymistapojen yhdistäminen

Behavioraaliset terapiat onnistuivat neuroottisten häiriöiden hoidossa, mutta eivät pystyneet voittamaan masennusta. Kun kognitiivisten terapioiden suosio alkoi nousta, psykologit alkoivat yhdistää näitä kahta lähestymistapaa menestyksekkäästi esimerkiksi paniikkihäiriöiden hoitamiseksi. Vaikka kumpikin näistä koulukunnista painottaa eri tavalla, molemmat ovat huolissaan siitä, mitä yksilölle tapahtuu tässä ja nyt. CBT:ssä keskitytään asiakkaan uskomuksiin, kokemuksiin ja tunteisiin tässä hetkessä.

CBT:stä voi olla apua monenlaisten ongelmien hoidossa

CBT:stä on tehty useita tieteellisiä tutkimuksia, ja sitä on sovellettu monenlaisiin psykologisiin ongelmiin. Sen käyttö yleistyi 1990-luvulla, ja nykyään sitä edistetään NHS:ssä. Sen suosion kasvaessa CBT:tä koskevien kliinisten tutkimusten määrä kasvaa ja näyttöpohja vahvistuu. Se on osoittautunut tehokkaaksi terapiamuodoksi useiden tilojen hoidossa, mukaan lukien:

• Ahdistuneisuus
• Paniikkihäiriö
• Depressio
• OCD – pakko-oireinen häiriö
• fobiat

.

• Repeytyvän suolen oireyhtymä
• Krooninen väsymys
• Syömishäiriöt

CBT ja muut terapiat

Tänään, useat terapiat yhdistävät lähestymistapaansa kognitiivisia ja käyttäytymistieteellisiä elementtejä, mm:

• Integratiivinen psykoterapia
• Todellisuusterapia
• Multimodaalinen terapia
• Silmäliikkeiden desensitisaatio ja uudelleenprosessointi
• Kognitiivinen prosessointiterapia
• Akseptio- ja sitoutumisterapia
• Dialektinen käyttäytymisterapia

Lisälukemista CBT:stä ja asioista, joihin se voi auttaa

Miten kognitiivinen käyttäytymisterapia voi auttaa ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa

Miten kognitiivinen käyttäytymisterapia voi auttaa masennuksen hoidossa?

Paniikkikohtaukset:

Kognitiiviset vääristymät ja ajatteluvirheet – miten CBT voi auttaa?

CBT-terapia Lontoossa