Roomasta ei puutu sotilasvoittojen muistomerkkejä. Jopa Colosseum, joka rahoitettiin Jerusalemista ryöstetyistä sotasaaliista, huudatti Rooman menestystä ja ylivaltaa rakennuksen mittakaavalla ja siinä järjestetyillä spektaakeleilla.
Rooma oli varhaisimmista ajoistaan asti militaristinen, ja sen ajoivat laajentumiseen sen naapureiden aiheuttamat eksistentiaaliset uhat. Ensin Italiassa ja sitten ulkomailla. Harvat rakenteet todistavat voimakkaammin Rooman sotaisasta luonteesta kuin sen riemukaaret. Ja se, että niin monia riemukaaria on tulkittu uudelleen ja toistettu kautta aikojen – Pariisin riemukaaresta New Yorkin sotilaiden ja merimiesten kaareen – kertoo siitä, että tämä kulttuuri-ilmaisun muoto ei ollut ainutlaatuinen Roomassa, vaan se toistuu kaikkialla ihmiskunnassa.
Mitä roomalainen riemukaari symbolisoi?
Syy siihen, miksi kutsumme näitä kaaria ”riemukaariksi”, on se, että SPQR (Rooman senaatti, Rooman kansa) myönsi ne voittoisille kenraaleille, jotka palasivat Roomaan juhlimaan voittoaan.
Osittain uskonnollinen, osittain propagandistinen, roomalainen triumfi oli pohjimmiltaan voitonparaati, jossa voitokkaat kenraalit pukeutuivat jumalan asuun ja kulkivat kaupungin halki väkijoukkojen ihailun saattelemina.
Sotasaaliita paraatiin, kolikoita heitettiin koolle kokoontuneille, ja riemuvoittoinen kenraali, jota kannettiin vaunuissa ja jonka perässä orja kuiskasi korvaan muistutuksen siitä, että hän oli pelkkä kuolevainen, nousi Kapitolinkukkulalle pitämään omistusuhreja Jupiter Optimus Maximus -temppelissä.
Varhaisimmat tiedossa olevat kaaret (joista yksikään ei ole säilynyt) pystytettiin Kapitolinkukkulalle ja Forum Romanumille. Ne toimivat eräänlaisina monumentaalisina ilmoitustauluina, joissa esiteltiin menneiden ja nykyisten arvostettujen roomalaisten sotilaallisia saavutuksia ja jotka ajan myötä muuttuivat yhä kilpailullisemmiksi. Tutustutaanpa joihinkin Rooman kuuluisimpiin säilyneisiin kaariaiheisiin.
Konstantinuksen kaari
Konstantinuksen kaari, joka seisoo aivan Colosseumin ulkopuolella muinaisella reitillä Forum Romanumille, on kaupungin suurin ja näkyvin säilynyt riemukaari. Se on samankaltainen kuin Septimius Severuksen kaari, ja se sijaitsi Via Sacran (pyhä tie) varrella, jota pitkin voitokkaat kenraalit kulkivat paraatinsa aikana ympäri kaupunkia.
Circus Maximukselta ja Konstantinuksen kaaren alta he kulkivat Roomalaiselle foorumille ja Kapitolinkukkulalle uhraamaan uhreja Jupiterin temppelille, minkä jälkeen he hajaantuivat päivän juhlaillallisille, -leikkeihin ja muihin juhlatilaisuuksiin.
Senaatti vihki kaaren vuonna 315 jKr. muistoksi Konstantinuksen voitosta kilpailijastaan Maxentiuksesta Milvian sillan taistelussa kolme vuotta aiemmin. Mielenkiintoista on, että kaaressa ei mainita Maxentiusta, vaikka se saatettiin alun perin omistaa hänelle. Tähän on kaksi syytä: ensinnäkin roomalaiset eivät pitäneet hyvänä sitä, että voitot roomalaisista olivat monumentaalisia. Toiseksi Konstantinus suoritti Maxentiukselle niin sanotun damnatio memoriae – muistin kirouksen – jonka tarkoituksena oli hävittää kaikki jäljet hänen olemassaolostaan. Se, että puhumme hänestä vielä nykyäänkin, osoittaa, että hän epäonnistui tässä yrityksessä.
Milvian sillan taistelun kohtauksia ei näy kaaressa. Mutta jos vierailet Vatikaanin Rafael-huoneissa, voit nähdä paljon myöhemmän, Rafaelin oppilaiden toteuttaman freskon, joka kuvaa tätä Rooman historian merkittävää hetkeä. Sen merkitystä ei voi liioitella, sillä jos Konstantinus ei olisi voittanut Maxentiusta Milvianin sillalla, kristinusko ei ehkä olisi koskaan juurtunut Rooman valtakunnan ja näin ollen myös nykymaailman hallitsevaksi uskonnoksi.
Vaikka me kutsumme sitä Konstantinuksen kaareksi, muistomerkkiä voisi pikemminkin kuvata keisarilliseksi kollaasiksi, jossa on kierrätetty materiaalia useiden aiempien keisarien, kuten Trajanuksen, Hadrianuksen (joka rakensi Pantheonin) ja Marcus Aureliuksen (jonka hevospatsas seisoo Capitoliinisten museoiden keskellä), muistomerkeistä.
Konstantinuskaaresta on poistettu värejä ja patsaita, jotka sitä aikoinaan koristivat, ja se on nyt pelkkä kuori entisestään. Aikoinaan Numidian marmorista valmistetut keltaiset korinttilaiset pylväät kannattivat sitä, ja sen päällä olevat friisit ja patsaat olivat koristeltu punaisella, vihreällä ja violetilla porfyyrillä, ja kukoistuskautensa aikana Konstantinuksen kaari olisi ollut yhtä huomiota herättävä kuin itse Colosseum.
Keskiajalla Konstantinuksen kaari, kuten monet muutkin roomalaiset muistomerkit, Colosseum mukaan luettuna, liitettiin osaksi yhden Rooman johtavan aristokraattisen perheen linnoituksia. Kyseessä oli Frangipani-suku, joka 1200-luvulla linnoitti myös Colosseumin ja josta Boccaccion mukaan Dante polveutui. 1400-luvulle tultaessa he olivat kuitenkin luopuneet kaaren hallinnasta. Vasta 2000-luvun alussa muistomerkille tehtiin sen tarvitsemat restaurointityöt.
→ Käy tutustumassa Konstantinuksen kaareen, Colosseumiin ja Forum Romanumiin
Tituksen kaari
Foorum Romanumin sisäänkäynnillä seisova Tituksen kaari pystytettiin itse asiassa keisari Tituksen ennenaikaisen kuoleman jälkeen vuonna 81 jKr. Sen vihki todennäköisesti Tituksen veli ja seuraaja Domitianus, jonka perintöön Roomassa kuuluu muun muassa Piazza Navonan alla sijaitseva sirkus ja Palatinuksen kukkulalla sijaitseva keisarillinen palatsi.
Tietääksemme Tituksen olleen jo kuollut kaaren vihkimisajankohtaan mennessä kaaren etupuolella olevan kaiverruksen vuoksi. Lahja on sen viittaus jumalalliseen – ja siksi kuolleeseen – Titukseen, sillä keisarit voitiin julistaa jumaliksi vasta, kun he olivat jättäneet kuolevaisuutensa.
Tituksen kaaren sisäpuolella olevat reliefit kertovat Colosseumin rakentamisesta. Titus oli keisari, joka lopulta valloitti Jerusalemin vuonna 70 jKr. Rooman ja Juudean välisen pitkällisen sodan jälkeen. Rynnättyään kaupunkiin roomalaiset ryöstivät sen, ryöstivät sen temppelin aarteet ja veivät ne mukanaan Roomaan.
Oikealla oleva reliefi kuvaa Tituksen voittokulkua vuonna 71 jKr. Hän seisoo vaunuissaan sotilaat edessään, ja hänet kruunaa jumalatar Voitto (siivekäs, kuvastaakseen hänen katoavaisuuttaan).
Vasemmanpuoleinen reliefi esittää Jerusalemista vallattua sotasaalista. Tunnistettavimpia esineitä ovat menora – seitsenhaarainen kynttelikkö, joka mainitaan 2. Mooseksen kirjassa (27:21) juutalaisten rituaalien keskipisteenä, arkki (mahdollisesti liitonarkki), pari kultaista pasuunaa ja leipäpöytä.
Roamilaiset panttasivat nämä mittaamattoman arvokkaat aarteet rahoittaakseen Colosseumin rakentamisen. Monet amfiteatterin rakennustöihin palkatuista orjista olivatkin Israelista otettuja orjia. Tituksen kaaren kerronnan ja symboliikan voimakkuus on siis niin suuri, että aina nykyisen Israelin valtion perustamiseen asti juutalaiset olivat aina kieltäytyneet kävelemästä sen läpi.
Keskiajalla kaari linnoitettiin – jälleen kerran Frangipani-suvun toimesta – ja liitettiin osaksi heidän linnoitustaan. Se kärsi prosessissa hirvittäviä vaurioita, ja se jouduttiin kunnostamaan lähes kokonaan 1800-luvun alussa.
→ Tutustu muinaiseen Roomaan juutalaisnäkökulmasta
Januksen kaari
Kaksipäinen jumala Janus saattoi antaa nimensä Janiculum-kukkulalle, jonka päällä hänen pyhäkkönsä aikoinaan seisoi, mutta saatat yllättyä tietäessäsi, ettei hänellä ole mitään tekemistä tämän kaaren kanssa.
Se saattaisi olla nimeltään Janus Quadrifronsin kaari (Neljän kasvon Janus), mutta tämä nimi syntyi vain sen epätavallisen nelisivuisen rakenteen vuoksi. Sen sijaan monumentti, joka seisoo Forum Boariumin, Rooman muinaisen karjatorin, itäkulmassa, on omistettu eräälle tyrannia kukistaneelle keisarille.
Vanhat mainitsevat erään arcus divi constantini (jumalallisen Konstantinuksen kaari) tällä alueella, ja koska Konstantinus juhlisti tunnetusti voittoaan ”teeskentelijä”-keisari Maxentiuksesta Milvianin sillalla vuonna 312 jKr., voimme perustellusti arvailla, että hän oli kyseinen keisari ja että tämä kaari pystytettiin joko hänen tai hänen poikansa Konstantinus II:n toimesta.
Kuten myös Colosseumin ulkopuolella sijaitseva Konstantinuksen kaari, Januksen kaari rakennettiin muista muistomerkeistä irrotetusta spoliasta (uudelleen käytetystä materiaalista). Frangipani-suku muutti sen keskiajalla linnoitukseksi (kuten Colosseumin ja Konstantinuksen kaaren), ja kaari säilyi sellaisena aina 1700-luvulle asti.
Neuimmassa historiassaan Januksen kaari joutui Sisilian mafian pommi-iskun kohteeksi 27. heinäkuuta 1993. Keskiyön aikaan mafia räjäytti autopommin San Velabron kirkon ulkopuolella Forossa, mikä vahingoitti kaaren rakennetta ja sai viranomaiset sulkemaan sen yleisöltä. Onneksi – ja huomattavaa kyllä – kuolonuhreja ei ollut.
Yhtään niistä 48 patsaasta, joiden uskomme aikoinaan täyttäneen kaaren markkinaraon, ei ole säilynyt, kuten ei myöskään sen muinaista ullakkoa. Pääset kuitenkin tarpeeksi lähelle, ja voit erottaa sen neljä avainkiveä, jotka esittävät Rooman palvotuimpia jumalia ja jumalattaria – Junoa, Minervaa, Ceresiä ja itse Roomaa.
→ Kulje Januksen kaaren ohi
Drusuksen kaari
Yksi Augustuksen aikakauden (31 eaa. – 14 jKr.) nuorista, nousevista tähdistä, Drusus oli yksi varhaisen Rooman valtakunnan suurimmista kenraaleista. Hän johti ensimmäisenä roomalaiset legioonat Reinin yli Saksaan ja saavutti huomattavaa menestystä useita germaaniheimoja vastaan: hän kukisti muun muassa sicambrit, frisiit, batavit ja makromannit.
Silloin, vuonna 9 eaa. hän putosi hevosensa selästä ja kuoli.
Drusuksen muisto eli kirjallisuudessa ja taideteoksissa, mutta tällä kaarella ei ole mitään tekemistä hänen kanssaan. Arkeologit ovat ajoittaneet niin sanotun Drusuksen kaaren 3. vuosisadan alkupuolelle jKr. ja antaneet sen tehtäväksi kuljettaa vettä yhdestä roomalaisesta akveduktista, Aqua Antonianasta (joka oli Aqua Marcian haara) Caracallan kylpylöihin.
Kaaren alkuperäisestä kolmesta kulkuväylästä vain keskimmäinen on säilynyt nykypäivään asti. Jos jäljelle jäävästä kolmanneksesta on jotain pääteltävissä, näyttää siltä, että koko monumentti on tehty travertiinista ja saanut marmoripäällysteen.
→ Kulje Drusuksen kaaren alta
Septimius Severuksen kaari
Septimius Severuksen riemukaari kohoaa Curian (senaattirakennuksen) ja Rostran välissä Kapitolinkukkulan juurella, ja Septimius Severuksen voitonkaari hallitsee Foorum Forum Romanumia.
Se vihittiin vuonna 203 jKr. monumentalisoimaan Rooman ensimmäisen Severuksen keisarin sotilaallista menestystä. Kuten roomalaisissa riemukaarissa oli tapana, siinä oli omistuskirjoitus, jossa lueteltiin keisarin lukuisat arvonimet (Augustus, Pater Patriae, Pontifex Maximus, Proconsul jne.) ja selitettiin, miksi Rooman senaatti ja kansa katsoivat aiheelliseksi omistaa kaaren hänen kunniakseen (tässä nimenomaisessa tapauksessa parthialaisten lyömisestä, tasavaltalaisuuden pelastamisesta ja imperiumin laajentamisesta).
Septimius Severusin ansioksi se, että hän oli itse asiassa pelastanut tasavaltalaisen valtakunnan, on hiukan epäuskoista. Todellisuudessa keisari ei tehnyt juuri muuta kuin selvisi hengissä Commoduksen kuolemaa seuranneista poliittisista romahduksista ja päihitti kilpailijansa Pescennius Nigerin ja Clodius Albinuksen heidän omissa pyrkimyksissään keisarilliselle valtaistuimelle käymällä sisällissotaa.
Mutta kunniamaininta, kunniamaininta, kunniamaininta, kunniamaininta – hän laajensi keisarikuntaa tyynnyttämällä parthialaiset rauhoittamalla parthialaiset ja liittämällä suuren osan Syyriaa Rooman alueeseen.
Septimius Severuksen kaari esittelee melkoisen kattavan visuaalisen ohjelmansa. Sen lisäksi, että kaari sisältää kaksi kuvaa sodanjumala Marsista, Herkuleksen kuvauksen, useita luonnonjumaluuksia, mukaan lukien neljä vuodenaikaa ja jokijumalat, se sisältää myös profaanimpia kuvituksia roomalaisista legioonalaisista, jotka johtavat parthialaisia vankeja pois.
Katsomalla kaaria roomalaisen Foorumin sisäpuolelta huomaatte, että kuvitukset tarjoavat kattavan kertomuksen Severuksen sotaretkistä. Saadaksesi kronologian selville sinun on kuljettava vasemmalta oikealle ja alhaalta ylöspäin.
Aluksi näet Rooman armeijan lähdön leiristään, taistelun parthialaisia vastaan ja itse keisari Septimius Severus pitämässä riemastuttavaa voittopuhetta. Sitten seuraa Nisbisin vapauttaminen, Edessan kaupungin piiritys ja valtaaminen sekä Severuksen vastaanottaminen sen väestön keskuudessa jumalana.
Sitten näemme toisen alistumisen, tällä kertaa kuningas Abgarin ja osroenien, joka johtaa siihen, että Severus pitää toisen puheen armeijalle. Kampanja jatkuu, hän hyökkää Seleukiaan ja ajaa parthialaiset pakoon, mikä saa aikaan Seleukian antautumisen ja Parthian alistumisen Rooman vallan alaisuuteen.
Viimein Severuksen armeija hyökkää piiritystornilla Ktesifoniaan – kaupunkiin, joka sijaitsee aivan nykyisen Bagdadin eteläpuolella – ja sen antauduttua keisari pitää viimeisen puheen voittoisalle armeijalleen sen ulkopuolella. On turvallista sanoa, että siinä näkyy paljon. Mielenkiintoisinta on kuitenkin se, mitä Septimius Severuksen kaari ei näytä. Ja se, mitä se ei näytä, on keisarin poika Geta.
Jäädessään jakamaan valtaistuinta Severuksen toisen pojan, Caracallan, kanssa Geta murhattiin veljensä toimesta vuonna 211, ja hän kuoli järkyttyneen äitinsä syliin. Sen jälkeen Caracalla toteutti veljensä damnatio memoriae (muiston tuomitseminen) hävittämällä kaikki visuaaliset ja epigrafiset jäljet veljensä olemassaolosta, myös kaaresta.
Se, että tiedämme tästä, osoittaa, että hänen ponnistelunsa olivat turhia.
→ Tutustu roomalaiseen foorumiin ja Septimius Severuksen kaareen