Kirj: Magnesium, ravintoaine, joka voi muuttaa elämäsi Otsikkosivu ja sisällysluettelo
Munuaiskivet ovat yksi sietämättömimmistä kivuista, jotka ovat vaivanneet ihmiskuntaa ja lääkärikuntaa historian alusta lähtien. Eräs uhri kuvaili osuvasti munuaiskiven ohittamisen aiheuttamaa kidutusta ”rikkinäisten pullojen, vanhojen partakoneen terien, sulan lyijyn ja rikkihapon ohittamisena, joka on koristeltu ruosteisen piikkilangan palasilla”. Kiviä on löydetty egyptiläisten muumioiden munuaisista, ja on ilmeistä, että ihminen on kärsinyt tästä vaivasta ainakin 4 000 vuotta, kun lääkärit ovat voineet olla avuksi vain vähän tai ei lainkaan.
Keskustelemme nyt magnesiumin vaikutuksesta munuaiskiviin. Lainaamme ensin Rodale Pressin julkaisemasta Health Bulletinista (13. kesäkuuta 1964): ”Magnesiumoksidi ’näyttää hyvin lupaavalta’ munuaiskivien ehkäisykeinona”, tohtori H. E. Sauberlich armeijan Fitzsimons General Hospitalista Denverissä kertoi Health Bulletinille tällä viikolla. Hän sanoi, että tulokset, joita hän on saanut 250 milligramman tabletilla, joka on valmistettu samasta materiaalista, jota käytetään palokivien valmistuksessa, voivat herättää nykyisten munuaiskivien hoitomenetelmien uudelleenarvioinnin.
”Uusi hoito on yksinkertaisesti yhden kapselin ottamista päivittäin. Kolmen Coloradon yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tutkijan avustamana tohtori Sauberlich määräsi tämän kapselin ryhmälle vapaaehtoisia potilaita, joilla oli aiemmin ollut munuaiskiviä. Hän huomautti, että jo hyvin lyhyen aikaa näiden pillereiden käytön jälkeen potilailla ei ollut enää kiviä. Näin kävi jokaiselle potilaalle, joita hän on seurannut jopa kahden vuoden ajan, Sauberlich lisäsi. Sivuvaikutuksia ei ole ilmennyt.
”Kummallista uudessa hoidossa, joka on puhtaasti kokeellinen eikä vakuuttava, on se, että kukaan tutkijoista ei ymmärrä, miksi tai miten magnesium estää munuaiskivien muodostumisen. Ainoa johtolanka, jonka varassa heillä on, on se, että potilas, jolla on tämä häiriö, ’jostain tuntemattomasta syystä tarvitsee enemmän magnesiumia kuin normaalit määrät’. Syyn jäljittäminen ja testin kehittäminen niiden henkilöiden löytämiseksi, joilla on tämä epätavallinen tarve, on seuraava askel, Sauberlich sanoi.”
”Mahdollinen vihje siitä, miten denveriläiset tutkijat aikovat tarttua ongelmaan, tuli, kun tohtori Sauberlichilta kysyttiin, onko ravinnon puute osallisena munuaishäiriössä. Vaikka hän totesi, että tällä hetkellä sellaista yhteyttä ei ole olemassa, hän huomautti nopeasti, että ”magnesiumia ruokavalion vaatimuksena ei ole tutkittu riittävästi.””
Lisätietoa edellä mainitusta tutkimuksesta annettiin The Medical Tribune -lehdessä (3.6.1964), jossa sanottiin tohtori Sauberlichin työstä:
””Hoito koostui yhdestä tabletista, joka sisälsi 420 mg:aa 420 mg:aa magnesiumoksidia, joka antoi 250 mg:a magnesiumia, päivittäin. Pisin tähänastinen hoitojakso on kaksi vuotta, eikä yksikään 14:stä ole saanut virtsakiviä hoidon aikana”, tohtori Sauberlich kertoi.”
”Hän kertoi yksityiskohtaisesti magnesiumhoidon kahdesta vaiheesta sen jälkeen, kun muut menetelmät olivat epäonnistuneet. Eräs 34-vuotias mies oli menettänyt hammaskiven noin joka toinen viikko 11 vuoden ajan, mutta ei menettänyt yhtään, kun hän sai hoitoa kuuden kuukauden ajan. Kun hoito väliaikaisesti lopetettiin, hänellä alkoi kulkea kiviä kahden viikon kuluessa. Hoitoon palattuaan hän on ollut oireeton vuoden ajan.
”38-vuotiaalla miehellä oli 10 vuoden ajan ollut viikoittaisia munuaiskiviä. Magnesiumhoito lopetti tämän 12 kuukaudeksi, jonka päätyttyä potilas päätti itse lopettaa hoidon. Kivet uusiutuivat kahden viikon kuluessa, ja tohtori Sauberlich havaitsi, että hän aloitti mielellään hoidon uudelleen, myös omasta tahdostaan. Hän on ollut taas oireeton kolmen kuukauden ajan.
”Yhteistutkijoina olivat G. E. Bunce, Ph.D., sekä tohtorit C. A. Moore ja 0. G. Stonington Fitzsimonsista ja Coloradon yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta.”
Viime aikoina ilmestyi lääketieteellinen artikkeli, jossa käsiteltiin monissa elintarvikkeissa esiintyvää oksaalihappoa ja jossa esiintyi väite, että noin kaksi kolmasosaa englantilaisten munuaiskivistä sisältää kalsiumoksalaattia. Toisessa lääketieteellisessä artikkelissa todetaan nyt, että munuaiskiviä tulee yleensä silloin, kun on magnesiumin puute. Ensin mainitussa artikkelissa todettiin myös, että B6-vitamiini (pyridoksiini) voisi vähentää oksaalihappoa elimistössä.
B6-vitamiinia löytyy panimohiivatableteista, vehnänalkioista ja kuivatuista maksatableteista. Jos siis ihminen noudattaa ruokavaliossaan huolellisuutta, jotta oksalaattia sisältäviä elintarvikkeita on vähän ja että hän saa riittävästi magnesiumia ja B6-vitamiinia, hän voi todennäköisesti unohtaa munuaiskivet.
Katsotaanpa toiseksi mainittua artikkelia, joka ilmestyi Nutrition Reviews -lehdessä (lokakuu 1961). Siinä sanotaan, että jo vuonna 1931 tiedettiin, että magnesiumin puutteesta voi seurata munuaiskiviä. The Lancet -lehdessä (2, 174, 1932) W. Cramer havaitsi munuaiskiviä rotilla, jotka söivät vähän magnesiumia. Nämä rotat olivat munuaisia lukuun ottamatta normaaleja.
G. Hammarsten (Lunds Universitets Arrskrit, N. F. 32, 12, 1937) sai aikaan munuaiskiviä rotilla, joita ruokittiin vähämagnesiumisella ruokavaliolla. Sitten kun niiden ruokavalioon lisättiin magnesiumia, se esti munuaiskivien syntymisen. Nämä tutkijat havaitsivat myös, että ”korkeilla magnesiumpitoisuuksilla näyttää olevan säästävä vaikutus hyvin alhaisille B6-vitamiinipitoisuuksille”, mikä tarkoittaa, että magnesium toimii elimistön B6-vitamiinin saannin suojelijana.
Viimeiseksi on uutisoitu uudesta tutkimuksesta, joka osoittaa, että munuaiskivet ovat mitä todennäköisimmin puutostauti, joka voidaan korjata oikealla ruokavaliolla. Ravitsemuksellinen korjaus on keino, joka on vihdoin löydetty valaisemaan tämän tuskallisen sairauden uhrien näkymiä, josta mikään rotu tai maantieteellinen alue ei ole koskaan ollut täysin vapaa.
Harvard School of Public Healthin ravitsemusosastolla tehdyssä tutkimuksessa, jonka raportoi Stanley N. Gershoff ja Edwin L. Prien (American Journal of Clinical Nutrition, toukokuu 1967), potilaat, jotka kärsivät toistuvista munuaiskivistä, ovat päässeet eroon tästä tilasta turvautumatta leikkaukseen, kun heille on annettu suun kautta annettavia lisäravinteita, jotka sisältävät sekä magnesiumia että B6-vitamiinia.
Tämä viimeisin uutinen Harvardin kansanterveyskoulun tutkijaryhmän saavuttamista parannuskeinoista nostaa esiin B6-vitamiinin kenties ”tuntemattomana tekijänä”, joka puutteessa lisää elimistön magnesiumin tarvetta.
Koska B6:n puute laboratoriorotilla johti virtsan oksalaatin, munuaiskivien esiasteen, huomattavaan lisääntymiseen, Harvardin tutkijat Stanley N. Gershoff ja Edwin L. Prien ryhtyivät tutkimaan sekä magnesiumin että B6:n päivittäisen oraalisen annostelun vaikutuksia potilaisiin, joilla oli ollut toistuvia munuaiskiviä. Heidän tuloksiaan voi kuvailla vain huomattaviksi.
Tässä tutkimuksessa, josta raportoitiin The American journal of Clinical Nutrition -lehdessä, käytettiin mies- ja naispuolisia aikuispotilaita, joilla oli ollut kaksi tai useampia munuaiskiviä kahtena vuotta ennen tutkimusta. Potilaita pyydettiin ottamaan päivittäin kaksi tablettia, joista kukin sisälsi 100 mg pyridoksiinia. Tämä hoito ei aiheuttanut suolen löysyyttä kuin satunnaisella potilaalla. Kaikkia potilaita kehotettiin välttämään maitoa juomana, mutta he saivat käyttää maitoa tai kermaa kaikissa muissa elintarvikkeissa. Juuston ja muiden runsaasti kalsiumia sisältävien elintarvikkeiden saantia rajoitettiin. Heitä pyydettiin juomaan kaksi litraa vettä päivässä.
Hienot tulokset
Kolmekymmentäkuusi potilasta on säilynyt tässä tutkimuksessa vähintään viisi vuotta. Yhdeksällä potilaalla munuaiskivet eivät uusiutuneet. Kaksi potilasta tuotti kumpikin yhden kiven neljäntenä vuonna ohjelmassa. Toiselta meni useita joululoman aikana ensimmäisenä vuonna, jolloin hän lopetti pillerin käytön, yksi toisena vuonna ja yksi neljäntenä vuonna. Tämä potilas oli menettänyt 11 kiveä hoitoa edeltävänä vuonna ja yli 300 kiveä ohjelmaan liittymistä edeltäneiden 14 vuoden aikana. Neljäs potilas, hyvin kiireinen johtohenkilö, menetti yhden tai kaksi pientä kiveä joka vuosi kolmen vuoden ajan, ei yhtään sen jälkeen. Viidennellä potilaalla, jolla oli hoidon alkaessa jo kaksi pientä kiveä, niiden koko ei kasvanut kahteen ja puoleen vuoteen, hän ei käynyt tarkastuksissa tämän ajanjakson jälkeen ja lopetti lääkkeiden käytön kuusi kuukautta myöhemmin. Puolitoista vuotta myöhemmin toinen kivistä oli kasvanut huomattavasti ja aiheutti leikkausta vaativia oireita. Vain yksi potilas ei osoittanut parannusta ja jatkoi kivien tekoa.
Tutkijat Gershoff ja Prien myöntävät, että tämän kuurin tehokkuuden selvittämiseksi tarvitaan paljon suurempia tapaussarjoja pitkältä ajalta, mutta tähän mennessä saadut tulokset rohkaisevat heitä. Niistä 36 potilaasta, jotka ovat pysyneet ohjelmassa viisi vuotta tai pidempään, 30:llä ei ole todettu kivien uusiutumista tai kivien uusiutuminen on vähentynyt.
Meistä näyttää siltä, että tällä tutkimuksella on syvä merkitys kaikille – ei vain niille, jotka kärsivät munuaiskivien aiheuttamista tuskista, vaan myös niille, jotka haluaisivat välttää niitä.
Jos et ole tarkkana ravinnostasi, et saa luonnollisia lisäravinteita ja olet yrittänyt laihduttaa noudattamalla jotakin suosittua laihdutusruokavaliota, saatat menettää elimistöstäsi tuon elintärkeän katalyytin, B6-vitamiinin.
Tämä vitamiini on välttämätön proteiinien synteesille. Se toimii keskeisenä lenkkinä aminohappojen ja rasvahappojen aineenvaihdunnassa. B6:n puutteen on osoitettu aiheuttavan monenlaisia aineenvaihdunnallisia vaikeuksia, koska proteiineja ei pystytä käyttämään kunnolla. Yksi näistä aineenvaihduntahäiriöistä johtaa virtsan oksalaatin, munuaiskivien esiasteen, huomattavaan lisääntymiseen. B6-vitamiinin puute voi johtaa myös heikkouteen, ärtyneisyyteen, hermostuneisuuteen, iho- ja hiusongelmiin, lihasten toimintahäiriöihin ja vatsakipuihin. Pitkäaikainen puutos aiheuttaa rhesusapinoilla valtimonkovettumatautia, anemiaa, maksakirroosia ja hammaskariesta. Syöpäkudoksessa on hyvin vähän B6-vitamiinia ja se käyttää aminohappoja eri tavalla kuin normaalit kudokset.
”Pillerit” uhka?
Oraalisia ehkäisyvälineitä käyttäviltä naisilta ryöstetään ilmeisesti B6-vitamiinia, ilmenee tuoreesta tutkimuksesta, josta raportoitiin viikoittain ilmestyvässä tieteellisessä aikakauslehdessä Englannissa. Suun kautta otettavat ehkäisytabletit sisältävät synteettistä estrogeenia ja progesteronia, ja niiden vaikutus on hyvin samanlainen kuin luonnollisen raskauden aikana erittyvien hormonien. Ne luovat valeraskauden, jossa ovulaatio estyy. Äskettäin on saatu tietää, että yksi niiden vaikutuksista on B6:tä sisältävien entsyymien toiminnan estäminen. Tohtori David P. Rose Sheffieldistä, Englannista, ilmaisee Nature-lehdessä (9. huhtikuuta 1966) huolensa siitä, että suun kautta otettavilla ehkäisyvälineillä saattaa olla sama vaikutus pyridoksiinia sisältäviin entsyymeihin kuin raskaudella, jolloin toinen suuri ryhmä naisia altistuu B6:n puutteelle. On jo tiedossa, että raskaus johtaa usein tämän vitamiinin puutteeseen. Obstetric Research -lehdessä julkaistussa viidennessä kansainvälisessä ravitsemuskongressissa raportoidussa tutkimuksessa kehotettiin raskaana olevia naisia lisäämään B6:n kulutusta huomattavasti. Keskimääräinen raskaana oleva nainen saa nyt noin 0,5-1,5 milligrammaa päivässä tarvitsemansa 15-20 milligramman sijasta. Tohtori Rosen tutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että ”pillereitä” käyttävillä naisilla olisi samat tarpeet.
Koska B6:tä ei valitettavasti ole riittävästi jalostetuissa elintarvikkeissa ja se tuhoutuu kuumuudessa, puute on helppo saada. Pyridoksiinia ei ole luonnollisessa muodossa erillään muista B-vitamiineista, joilla kaikilla on tärkeä rooli kehosi merkittävässä liukuhihnassa. Minkä tahansa valmisteen, jota myydään pelkkänä pyridoksiinina, on siis oltava synteettinen. Saat pyridoksiinisi muiden B-vitamiinien ohella tuoreista raaoista hedelmistä ja vihanneksista (ei kypsennettyinä) sekä maksasta, sydämestä, vehnänalkioista, maapähkinöistä, kananmunan keltuaisesta, palkokasveista ja erityisesti oluthiivasta, joka on runsain pyridoksiinin lähde. Vaikka B6 ei katoa suuressa määrin nopeassa kypsennyksessä, suuri osa siitä saattaa liueta ja hävitä veteen, jossa elintarvikkeita kypsennetään hitaasti. Lihan paahtaminen tai hauduttaminen voi aiheuttaa suuria menetyksiä. B6-vitamiinin väheneminen steriloiduissa nestemäisissä maitotuotteissa ei tapahdu ainoastaan pastöroinnin aikana, vaan se jatkuu nopeana jopa seitsemän päivän ajan.
Jos siis olet noudattanut pelkistävää ruokavaliota, suojaudu B6-vitamiinin mahdollisesti aiheuttamaltasi puutteelta lisäämällä B6-vitamiinin saantia joko luonnollisilla ruoka-aineilla tai ravintolisillä, jotka sisältävät hiivaa ja kuivattua maksaa – joka on toinen runsas lähde kaikille B-vitamiineille.
Magnesium, elintärkeä kivennäisaine tässä kumppanuudessa, joka on osoittautunut niin tehokkaaksi munuaiskivien muodostumisen ehkäisyssä, on välttämätön kalsiumaineenvaihdunnan asianmukaisen säätelyn kannalta. Kun B6-vitamiinipuutteisille eläimille annettiin runsaasti magnesiumia, niiden virtsassa näkyi edelleen oksaalihappoa, mutta ne eivät enää muuntaneet tätä happoa munuaiskiviksi. Magnesium parantaa siis elimistön kalsiumin hyväksikäyttöä ja vaikuttaa siten liuottimena, joka estää imeytymättömän kalsiumin paakkuuntumisen ja kuoren muodostumisen, kuten kalkki teekattilassa.
Hyviä ravinnon magnesiumlähteitä ovat vehnänalkio, kuivattu maksa, kananmunat, vihreät vihannekset, soijapavut, mantelit ja dolomiitti.
Sappikivet
Munuaiskivien ehkäisemisen lisäksi on näyttöä siitä, että magnesium voi ehkäistä sappikiviä. Lääketieteen sanakirjamme sanoo, että sappikivi on virtsarakkoon tai sappitiehyeisiin muodostunut konsentraatio, joka koostuu vaihtelevassa määrin kolesterolista, bilirubiinista ja muista sapessa esiintyvistä aineosista. Sappitiehyet ovat maksassa. Myös tässä tapauksessa magnesium on erityinen sappi- tai maksakivien muodostumista ehkäisevä tekijä. Eräässä edellisessä luvussa osoitimme, että magnesium vaikuttaa vähentävästi kolesterolin määrään verenkierrossa.
Asia mainitaan lääketieteen tohtori Pierre Delbetin Ranskan lääketieteelliselle akatemialle antamassa tiedonannossa (23. kesäkuuta 1931), joka on toistettu hänen kirjassaan Politique Préventif du Cancer. Hän sanoo, että kun ruokavalio sisältää runsaasti magnesiumia, se näkyy välittömästi sapessa. Tällä tavoin magnesiumin määrä m sapessa voidaan itse asiassa kaksinkertaistaa. Bretau vahvisti tämän. Tohtori Delbet mainitsee myös tohtoreiden Godardin ja Paliosin kliiniset työt, jotka osoittivat, että tällainen magnesiumin lisääminen voi vaikuttaa suotuisasti sappikiviin.
Tohtori Delbet tutki laboratoriossa ihmisen sappea ja havaitsi, että magnesiumin lisääminen karkotti käytännöllisesti katsoen kaiken kolesterolin, ja hän huomasi, että magnesiumin lisääminen lisäsi sappeen pigmenttiä, antoi sille syvemmän värin. Sen vaikutus sappeen oli se, että se teki sen sisältämästä kolesterolista liukoisempaa.
Tohtori Delbet lisää sitten, että ”se on selvä tulos kokeista … magnesiumkloridin vaikutuksesta sappikiviä muodostaviin alkuaineisiin, että magnesiumia sisältävän ruoka-annoksen lisääminen halogenoitujen suolojen muodossa vähentää sappikivien muodostumisen mahdollisuutta.
”Tämä johtopäätös on vahvistettu tosiasioilla. Tunnen suuren määrän ihmisiä, jotka ottavat delbiaseja säännöllisesti. Kenelläkään heistä ei ole rakkulavaivoja. Tuo ei varmaan ole kovin vakuuttavaa. Et voi todistaa, että delbiasea käyttävillä olisi ollut sappikiviä, jos he eivät olisi ottaneet sitä. Toisaalta aika monilla potilailla on sappikiviä ilman, että heillä on magnesiumin puutetta.” Toisin sanoen sappikiville on muitakin syitä kuin magnesiumin puute.
Mutta, sanoo Delbet, ”tapauksia, joissa sappirakko on parantunut halogenoitujen magnesiumsuolojen säännöllisellä käytöllä, on lukuisia.”
Delbet antaa mielenkiintoisen selostuksen eräästä lääkäristä, joka käytti magnesiumia sappivaikeuksien yhteydessä, joita hänellä oli ollut sappinesteen kanssa:
”Kliiniset tosiseikat on suurimmaksi osaksi havainnoitu sattumalta. Seuraajani ottavat paljon magnesiumkloridia. He ovat sen puolesta propagandaa tekeviä harrastajia. Toiset ottavat sen käyttöön, osittain ehkä siksi, että se aiheuttaa usein systeemistä kiihtymystä. Niistä, jotka käyttävät sitä sen tonisoivan vaikutuksen vuoksi, useat kärsivät erilaisista vaivoista, jotka katoavat, ja he raportoivat aika ajoin onnistumisista, joita en odottanut ja jotka vaikuttavat vaivoihin, jotka eivät kuulu toimialaani. Siten joudun keskustelemaan asioista, joista en tiedä paljoakaan.”
”Sairaiden valmistamisesta leikkauksia varten olen kertonut magnesiumkloridin vaikutuksesta ruoansulatuskanavaan.”
”Laborde toteaa, että sillä on voimakas vaikutus sapen eritykseen. Minulla ei ole kokemusta tästä asiasta, mutta olen vahvistanut de Wadesin kanssa, että pohjukaissuoleen syötettynä se johtaa putken tyhjenemiseen. Tällä mekanismilla se voi auttaa sappitietulehduksissa. Eräs yhteistyökumppanimme on lähettänyt minulle oman havaintonsa, joka vaikuttaa minusta mielenkiintoiselta, Hänellä oli toistuvia sappirakon ja sappiteiden tulehduskohtauksia, joilla oli kuumetta jopa 39,6º, kroonisia suolistovaivoja (ripulia, turvotusta, kivuliaita kouristuksia syömisen jälkeen). Huolimatta tiukasta hoidosta ja maksan ja vatsan fysikaalisesta hoidosta (diatermia ja infrapunavalo) hän ei osoittanut parannusta. Hän alkoi käyttää delbiasea, jonka annos oli 2 tablettia (1 gr. 20) päivässä, ja lopetti kaiken muun lääkityksen. Tässä ovat tulokset: hän on itse kertonut ne. ”Ei enää maksakohtauksia, ei enää epigastrisia kipuja; suolistovaivat parantuneet. Useiden viikkojen kuluttua ulosteista tuli normaaleja, jollaisia ne eivät olleet olleet olleet viiteen kuukauteen. Kahdessa kuukaudessa paino nousi 10 kiloa. Ulkonäön muuttuminen, ruokahalu normaali, ruuansulatus helppoa, vaikka palasi kovaan työhön. Mahdollisuus, ilman pienintäkään väsymyksen tunnetta, ryhtyä jälleen kerran tavanomaisiin ammatteihini.”
Tauotamme siis ja muistelemme lukemaamme. Se kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta – magnesium näyttää olevan hyvä kaikkeen, mikä vaivaa.
Sen vuoksi miksi emme kuule siitä paljon? Sanomalehdet ylistävät otsikoissa ihmelääkkeitä, mutta tämän ihmemineraalin vaikutus jätetään huomiotta. Ihmetellään lääketieteen rehellisyyttä. Magnesiumista on tehty satoja tutkimuksia. Onko siihen jokin erityinen syy, miksi se jätetään huomiotta?
ESIMERKKI: Luku 15. Magnesium taistelee osteoporoosia vastaan
Tämä sivu ladattiin ensimmäisen kerran The Magnesium Web Siteen 3. tammikuuta 2001
http://www.mgwater.com/